Työuran suunnittelu

Mitä sinusta tulee isona? Oman mielikuvani mukaan tämä taisi olla toiseksi suosituin keskustelunaihe pikkupoikien keskuudessa 70-luvun Kouvolassa heti ”meidän iskä on vahvempi kuin teidän iskä” väittelyn jälkeen.

Ajat ovat muuttuneet, mutta edelleen on vähän vanhemmallakin iällä syytä aika ajoin pohtia, mitä työelämältä haluaa. Mitkä asiat nykyisessä työssä palkitsevat ja mitkä eivät, miten haluaisin työtä kehittää, millainen työ sopii minun persoonalleni, osaamiselle ja ominaisuuksille.

Nuoremmille sukupolville taitaa olla jo itsestään selvää, että työuran aikana on opeteltava useampi ammatti ja omaa osaamista on kehitettävä jatkuvasti. Eläkeiän nostaminen, tarve työurien pidentämiseen ja työn muutos tarkoittavat sitä, että myös meillä hyvän aikaa työelämässä mukana olleilla on aikaisempaa suurempi tarve jäljellä olevan työuran suunnitteluun. Miten työni muuttuu, mitä muutoksia digitalisaation eteneminen aiheuttaa nykyisessä ammatissani, millaista osaamista työnantajani tai potentiaaliset uudet työnantajani tulevaisuudessa tarvitsevat, onko minulla sitä tai miten sen voin hankkia.

Paljon on kysymyksiä, eikä niitä kokoaikaa voi päässään vatkata – stressiähän se vain pukkaa. Huomiotta asiaa ei kuitenkaan voi jättää ja onkin parempi tehdä tästä välttämättömyydestä positiivinen mahdollisuus. Mahdollisuus muokata työtä – ainakin osin – itselle paremmin sopivaksi, sellaiseksi joka myös antaa eikä vain vie voimia. Omaan osaamiseen ja sen kehittämiseen kannattaa panostaa. Riittävä ammatillinen osaaminen lisää oman työn hallinnan tunnetta ja parantaa sitä kautta työhyvinvointia. Oikeassa elämässä aina ei voi voittaa – ei edes joka kerta, vaan vastoinkäymisiäkin tulee. Monipuolinen ja ajantasainen osaaminen on kuitenkin yksilön parasta työsuhdeturvaa, kun maailman myllerrykset suunnittelusta huolimatta uhkaavat viedä tai pahimmillaan vievät työpaikan alta.

Työuran suunnittelu ja sen vaatima osaamisen kehittäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla. Työnantajan vastuulla on tarjota työntekijöille tietoa yrityksen strategiasta ja liiketoiminnan tulevista muutoksista ja näiden vaikutuksesta työhön ja osaamistarpeisiin. Ilman näitä yrityksen työntekijöiden suunnitelmat ovat vailla suuntaa tai suuntaavat korkeintaan työpaikan vaihtoon. Yrityksen velvollisuutena on osaltaan myös tukea ja mahdollistaa organisaation ja yksilöiden osaamisen kehittämistä – työn kiertoa, työssä oppimista, ammatillista lisä- ja täydennyskoulutusta ym. Digitalisaatio ja automatisaatio kiihdyttävät työn muutosta ja työuran mittaisista työsuhteista näyttää tulevan lähinnä tilastollisia kummajaisia. Tällaisissa oloissa se, kuinka työnantaja ottaa työntekijät mukaan muutoksen hallintaan ja työn muokkaamiseen sekä kantaa vastuunsa osaamisen kehittämisestä, on merkittävä kilpailutekijä parhaasta työvoimasta kisatessa.

No, mikä sitten oli 70-luvun pikkupoikien suosikkiammatti? Yle:n kansanvalistukseen tähdänneessä tietoiskussa vuodelta -74 tomera pikkumies toteaa, että lakaisinkoneenkuljettaja tietenkin. Ehkä näin, mutta ainakin oman mielikuvani mukaan toiveet heijastelivat vahvasti isien ja äitien ammatteja. Monesti suunnitelmat kuitenkin muuttuvat matkan varrella. Ei tullut minusta trukkikuskia eikä kirjanpitäjää, ainakaan vielä.

Artikkelin kirjoittaja Roni Jokinen on Työkaari kantaa -hankkeen ohjausryhmän jäsen ja Ammattiliitto Pron teknologiateollisuuden sopimusalavastaava.